Olen siis ihminen, jolla ei ylipäätään ole mitään asiaa.
Luen paljon ja imen sanomalehtistä vaikutteita päivän kahvipöytäkeskusteluun pesusienen lailla. Osaan ilmaista itseäni paremmin tekstin kuin puheen välityksellä. Puheeni on outoa ja tosi sekavaa, ei sitä edes huvita kuunnella enkä minä jakasa puhua. Lainaan tekstejä, joita luen ja pohdiskelen niitä täällä. Lainaan rock-lyriikoita otsikoihin ja teksteihin, sillä musiikilla ja lyriikalla saa ilmaistua niin paljon enemmän kuin pelkällä mitättömällä sanahelinällä, esim. tällä.
Olen ihminen, jolla on paljon sanottavaa, muttei uskallusta sanoa sitä.
Tänään koulussa oli esitelmä lapsityövoimasta. Minun teki mieli nostaa käteni monta kertaa, mutta en viitsinyt. En osaa puhuessa argumentoida tarpeeksi hyvin. (En väitä että osaisin kirjoituksissakaan, mutta sitä tosiasiaa on näin ruudun takaa helpompi paeta.) Muut ihmiset ovat niin paljon rohkeampia, minä en. Entä jos joku on kanssani eri mieltä? Silloin lakkaan helposti tuomasta omaa kantaani esille, koska en viitsi alkaa kinata.
Joskus minulle tulee tuntien tai päivien päästä mieleen, mitä tuossakin tilanteessa olisi kannattanut sanoa. Viis siitä.
Internetissä olen huoleton. Tykkään jutella vähän kaikenlaisten ihmisten kanssa vähän kaikesta. En jaksa miettiä, kuka on tosissaan ja kuka ei tai mitä ihmiset oikeastaan minusta ajattelevat. Osaan klikata ruksia jos joku on ärsyttävä. Kirjoitan helposti puhekieltä vaikka yritän olla viileän asiallinen käyttämällä kirjakieltä. Jos masentaa, käytän kirjakieltä. Kun puhun arkisesti, kirjoitan mä enkä minä. Minä on liian juhlallinen sana.
Kirjoitan tänne kaikesta siitä mitä en saa suustani ulos. Kirjoitan paljon huvikseni ja selostan tekemisiäni. Kirjoitan jostain mitä olen lukenut, kirjoitan jostain mistä puhutaan, kirjoitan säästä ja musiikista, kirjoitan suurista tunteista joista olen huono kirjoittamaan, ja sitten katson tekstiä päivien päästä ja totean että kauheaa paskaa, mutta en viitsi poistaakaan merkintää. Kirjoitan seurasta ja ihmisistä, kirjoitan siitä mikä ärsyttää ja ilahduttaa, kirjoitan siitä että elämässä ei ole sisältöä.
Vähän kaikesta, itsestäni ja ulkopuolelta, sellaisen hiljaisen tarkkailijan silmin.
Olen sekava ihminen. Silti hyväntahtoinen.
